Huhtikuun 17. päivä järjestimme oppimispeliyrityksen EduPlus Oy:n ja Suomen ympäristöopiston (SYKLI) kanssa Helsingin yliopistolla oppimispeleihin liittyvän koulutuksen. Koulutuksen tarkoituksena oli perehdyttää opettajia ja opettajiksi opiskelevia Planeetta Terra -peliin ja sen hyödyntämiseen opetuksessa. Tilaisuus oli mukava pieni hetki oppimispelien maailmaan. Planeetta Terra on lautapeli, joka on kehitetty erityisesti lukioikäisille soveltuen esim. yhteiskunnallisten ja maantieteellisten teemojen opiskeluun. Peli simuloi maailmaa ja sen globaaleja ongelmia energiataloudesta väestönkasvun haasteisiin. Pelin aikana pelaajat joutuvat yhdessä ratkaisemaan maailmanlaajuisia kysymyksiä Terra-planeettansa hyväksi.
Tilaisuuden avauspuheenvuorossa pohdin sitä, kuinka pelit tulisi nähdä entistä laajemmin, toisaalta osana nuorten elämää ja toisaalta potentiaalina osallistavalle oppimiselle. Ajankohtaisen oppimisen tutkimuksen valossa niin Planeetta Terra-peli kuin moni muukin hyvin suunniteltu oppimispeli kutsuu vuorovaikutukseen. Tällaisessa pelissä on mahdollisuus tehdä aloitteita ja ottaa vastuuta, omasta ja toistenkin oppimisesta. Osallistavan ominaisuutensa lisäksi useat oppimispelit voidaan nähdä myös eräänlaisina rajoja ylittävinä oppimisympäristöinä, sillä ne leikkaavat perinteisiä formaalin ja informaalin rajoja. Sama peli voi palvella opetussuunnitelmaan perustuvaa opiskelua kouluajalla ja innostaa pelaamaan myös vapaa-ajalla. Hyvät oppimispelit voivat olla lautapelejä tai digitaalisia pelejä, tai vaikkapa toiminnallisia leikkikenttäpelejä.
Tony Manninen (2011) kirjoittaa, kuinka pelit ovat niitä harvoja toimintoja, joissa ihmiselle annetaan lupa epäonnistua. Tämä on mielenkiintoinen huomio oppimisen näkökulmasta. Pelissä epäonnistuminen pakottaa yrittämään entistä kovemmin. Tänä päivänä peleihin liittyy myös toinen kiinnostava ilmiö, yhteisöllisyys. Vaikka peliä ei olisikaan suunniteltu alun alkaen yhteisölliseksi peliksi, monet yksilöpelitkin muuttuvat yhteisölliksi, kun monta pelaajaa kerääntyy esimerkiksi iPadin ympärille pelaamaan samaa peliä. Opetuksen näkökulmasta voidaan puhua oppimispeleistä erityisesti silloin, kun ne jollain tavalla kytketään opetussuunnitelmaan ja ovat pedagogisesti perusteltuja. Oppimispelien etuna voidaan pitää sitä, että ne tukevat monia muitakin oppimisen osa-alueita kuin esimerkiksi oppiaineiden tiedollisten sisältöjen oppimista. Terra-pelin tavoitteena on saada pelaajat ymmärtämään globaaleja kysymyksiä ja niiden ratkaisemisen moniulotteisuutta. Suuret ratkaisut tehdään yhdessä, pelaajatiimissä. Tällaiset oppimispelit luovatkin aivan erilaisen ulottuvuuden oppimiseen ja ilmiöiden käsittelyyn kuin esimerkiksi tavanomainen kirjasta opiskelu.
Lisää Terra-pelistä: http://www.eduplus.fi/oppimispelit/terra
Lähde:
Manninen, T. (2011). Pelien mahdollisuudet ja haasteet oppimisessa. K. Oksanen, B. Mannila & R. Hämäläinen (toim.). Game Bridge. Kohti ammatillisia avaintaitoja. Jyväskylän yliopisto. Koulutuksen tutkimuslaitos.