Helsingin yliopiston Koulu Kaikkialla -hankkeen (2011-2015) tavoitteena oli edistää oppimisen kaikkiallisuuteen perustuvan toimintakulttuurin kehittymistä koulun ja muiden sivistys- ja kulttuuritoimijoiden sekä erilaisten järjestöjen, yhteisöjen ja yritysten parissa. Mitä tämä tarkoitti käytännössä? Hanke toimi resurssina ja tukena opetuksen ja oppimisympäristöjen kehittämistyössä.  Hankkeella oli koulukulttuurin muutoksen edistämiessä tärkeä rooli pyrkiessään 1) edistämään yleistä tietoisuutta ja ymmärtämystä oppimisen kaikkiallisuudesta, uusista oppimisympäristöistä ja pedagogisista lähestymistavoista ja 2) tarjotessaan malleja ja esimerkkejä opetukseen.

Hyvien mallien ja esimerkkien jakamista sekä verkottumista varten hankkeessa luotiin verkkopalvelu kaikkialla.fi, jonka kautta jaettiin hyviä käytäntöjä aina mediapedagogisista sisällöistä luonto-, tiede- ja vaikkapa museokasvatuksen sisältöihin. Vaikka hanke on jo päättynyt, sivuilta on löydettävissä paljon hyviä vinkkejä linkkeineen koulun ja oppimisympäristöjen kehittämiseen. Hankkeen aikana toteutetut oppimisfestivaalit eri puolilla Suomea tarjosivat innostavia esimerkkejä peliprojekteista tai monialaisista oppimiskokonaisuuksista, joita oltiin kouluyhteisössä suunnteltu uuden opetussuunnitelman tavoitteisiin ja sisältöihin nojautuen. Esimerkkinä ovat Keski-Pohjanmaan Mäntykankaan koulun oppimisfestarit sekä Pellon peliväivä.

Hyvien käytäntöjen levittämisen ja kehittämistyön ohella hankkeessa tutkittiin oppimisen kaikkiallisuutta ja kehitettiin siihen liittyvää teoreettista viitekehystä ja pedagogiikkaa. Oppimisen kaikkiallisuuden malli kiteyttääkin hankkeessa tehdyn oppimisen kaikkiallisuuteen liittyvän tutkimuksen. Mallia kuvasi ensin blogissaan hankkeen tutkijatohtori Olli Vesterinen. Sittemmin se julkaistiin mm. hankkeen yhteisessä julkilausumassa “Yhdessä. Luovasti.Oppien. Opetuksen ja oppimisen muutos 2016” (Krokfors ym., 2015).

Malli kuvaa sitä, kuinka oppimisen kaikkiallisuuden huomioon ottamiseen yhdistyy toisaalta lisääntyvä teknologian ja digitaalisten välineiden ja toisaalta lisääntyvä koulun ulkopuolisten oppimisympäristöjen, kuten luonnon tai tiedekeskusten hyödyntäminen.

Hankkeessa kehitettiin myös pedagoginen malli rajoja ylittävästä pedagogiikasta. Rajojen ylittämistä tarkasteltiin (1) koulun ja ympäröivän lähiympäristön ja yhteiskunnan välillä, (2) koulun sisällä, ja (3) koulun ja lapsen maailman välillä (ks. Rajala ym., 2010). Rajoja ylittävän pedagogiikan taustalla oli ajatus siitä, että opetus ja oppiminen sidotaan entistä vahvemmin ympäröivään yhteiskuntaan, sen toimintaan ja ilmiöihin. Ajatus sinänsä ei ole mikään uusi. Aikaisempaan verrattuna ja uuden perusopetuksen opetussuunnitelman suunnassa opetus edellyttää tänä päivänä enemmän rajojen ylittämistä (tiederajojen, omien rutiinien jne.) sekä moniammatillista pedagogista yhteistyötä.

Termi “moniammatillinen pedagoginen yhteistyö” kuvaa opetusta, jossa hyödynnetään myös koulun ulkopuolista asiantuntijuutta (Vesterinen ym., 2017). Koulu Kaikkialla -hankkeessa moniammatillista yhteistyötä tutkittiin erilaisissa konteksteissa, joissa koulut olivat tehneet yhteistyötä esimerkiksi alueen luontokoulun, tiedekeskuksen tai yksittäisten asiantuntijoiden  kanssa. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, mitä onnistunut rajoja ylittävä pedagogiikka edellyttää moniammatillista pedagogista yhteistyötä tekeviltä osapuolilta. Tutkimukset osoittavat (Vesterinen ym., 2017), että koulun toimintakulttuurin muutokset tapahtuvat vaiheittain ja niihin sisältyy rajoja ylittäviä oppimisen prosesseja. Taustalla oli Akkermanin ja Bakkerin (2011) näkemykset rajojen ylittämisestä. He ovat tutkimuksessaan tunnistaneet rajojen ylittämiseen liittyviä oppimisen mekanismeja ja kuvanneet niitä käsitteiden identifikaatio, koordinaatio, reflektio ja transformaatio avulla. Rajojen ylittämisen voi katsoa alkavan, kun ensin tapahtuu identifikaatiota eli molemmat osapuolet tunnistavat puolissaan samanlaisuuksia ja erilaisuuksia suhteessa toiseen (ks. myös Hyvärinen ym., 2016).

Tutkimustulokset myös osoittavat, että moniammatillinen pedagoginen yhteistyö edellyttää koulun ulkopuoliselta yhteistyökumppanilta pedagogista osaamista ja reflektointia (Vesterinen ym., 2017). Lisäksi rajoja ylittävän pedagogiikan toteuttaminen moniammatillisessa yhteistyössä edellyttää osapuolilta jaettuja rooleja ja yhteisesti neuvoteltua vastuun jakamista, sekä resursseja. Rajoja ylittävä pedagogiikka luo yhteyksiä koulun ja yhteiskunnan ja lapsen maailman ja koulun välille (ks. myös Kangas ym., 2015; Krokfors ym., 2015).

“Se maailmahan on tuolla. Ja sitähän pitää niille oppilaille näyttää. Ja se ei onnistu ilman yhteistyötä. Se on oikeestaan se ainut mahollinen tapa. Tietenkin verkostot ja ihmiset löytyy ajan kanssa. Ja se systeemi ja miten se toimii, niin on kaikilla omanlaisensa. Et ei voi olla semmosta yhtä mallia, että tehkää kaikki näin, niin tää on hyvä.” (haastateltu opettaja)

Kansallinen opetussuunnitelmauudistus kulki vuosina 2012–2015 samaa matkaa Koulu Kaikkialla -hankkeen kanssa. Hankkeessa tehtiin myös kiinnostava pro gradu-tutkielma, jossa avattiin vuoden 2013 perusopetuksen opetussuunnitelman luonnoksiin liittyvää verkossa käytyä keskustelua (Rikabi-Sukkari, 2014). Hyvä niin. Nyt on hyvä jatkaa koulukulttuurin muutokseen liittyvää keskustelua. Jos puhutaan teknologiasta ja digiloikasta, toisinaan voi olla tarpeen Aloittaa alusta.

Lähteet

Akkerman, S. F. & Bakker, A. (2011). Boundary Crossing and Boundary Objects. Review of Educational Research 81(2), 132–169.

Hyvärinen, R., Kangas, M. & Krokfors, L. (2016). Primary schools crossing boundaries: A study on extended learning environments in two Finnish village school contexts. In O. Erstad, K. Kumpulainen, Å. Mäkitalo, K. Schrøder, P. Pruulmann-Vengerfeldt & T. Jóhannsdóttir (Eds.), Learning across contexts in the knowledge society (pp. 131–144). SENSE Publishers book series.

Kangas, M., Kopisto, K. & Krokfors, L. (2015). Eheyttäminen ja laajentuvat oppimisympäristöt. Teoksessa H. Cantell (toim.) Näin rakennat monialaisia oppimiskokonaisuuksia. Juva: PS-kustannus, 37–45.

Krokfors, L., Kangas, M., Kopisto, K., Rikabi-Sukkari, L., Salo, L.& Vesterinen, O. (2015). Yhdessä. Luovasti. Oppien. Opetuksen ja oppimisen muutos 2016. Opettajankoulutuslaitos. Helsingin yliopisto.

Rajala, A., Hilppö, J., Kumpulainen, K., Tissari, V., Krokfors, L. & Lipponen, L. (2010). Merkkejä tulevaisuuden oppismisympäristöistä. Raportit ja selvitykset 2010:3. Opetushallitus.

Rikabi-Sukkari, L. (2014). Arvokasta opetussuunnitelmakeskustelua. Pro Gradu-tutkielma. Helsingin yliopisto.

Vesterinen, O., Kangas, M., Krokfors, L., Kopisto, K., Salo, L. (2017). Inter-professional pedagogical collaboration between teachers and their out-of-school partners. Journal of Educational Studies. DOI: 10.1080/03055698.2016.1277131