Osallistuin toukokuussa Tsekeissä Open Space -festivaaliin ja siellä paneeliin, joka liittyi teknologiaan ja oppimiseen. Päivän aikana oli tarkoitus pohtia tulevaisuuden oppimista ja sitä, mitä taitoja opettajat tarvitsevat uusia menetelmiä ja teknologioita hyödyntäessään. Vaikka ohjelma oli rakennettu teknologiapainotteiseksi, keskustelussa tuli hyvin esiin myös pedagogiset kysymykset ja oppimisympäristöjen kehittäminen. Millä menetelmillä voidaan paremmin tukea oppimista ja tarjota enemmän oppimisen ilon kokemuksia? Taustalla oli ymmärrys oppimiskäsityksen muutoksesta, mutta myös jaettu näkemys siitä, että uudet digitaaliset välineet ja ympäristöt tarjoavat oivallisia mahdollisuuksia uuden pedagogiikan rakentamisessa ja toteuttamisessa, ja kenties oppimisen ilon lisäämisessä.
Järjestetty oppimisen festivaali kokosi yhteen eri alan ihmisiä; kasvattajia, koulutussuunnittelijoita, arkkitehtejä, päättäjiä ja lasten vanhempia. Yhtäaikaiset tilaisuudet eri teemoista inklusiivisesta kasvatuksesta luonto- ja teknologiakasvatukseen vetivät runsaasti väkeä eri puolilla kaupunkia järjestettyihin tapahtumiin. Festivaalin järjestäjät olivat tehneet paljon taustatyötä ja koonneet yhteen esimerkkejä hyvistä käytännöistä ja innovatiivisista ratkaisuista eri puolilta maailmaa tarkoituksenaan vaikuttaa laajalla rintamalla maan koulutuskeskusteluun ja -politiikkaan. Koulukulttuurin muutoksessa tsekit ovat matkansa alussa.
Suomessa, jossa uudet perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet (POPS 2014)tulevat käytäntöön syyslukukauden alkaessa, on jo pitkään tehty tutkimus- ja kehittämistyötä, jossa on mukana toimijoita eri tieteenaloilta. Opetuksen kentällä on ahkerasti tehty opetuskokeiluja ja kehitetty oppimisympäristöjä koulun päivittämiseksi vastaamaan paremmin ajankohtaista näkemystä oppimisesta ja opettamisesta. Hyviä käytäntöjä jaetaan lukuisilla verkkosivuilla (esim. hundred.fi/fi, luma.fi, luontokoulut.fi, kaikkialla.fi, popupkoulu.fi, yrityskyla.fi) ja sosiaalisen median foorumeilla (esim. Facebook-ryhmä ”Tieto- ja viestintätekniikka opetuksessa/ICT in Education” –ryhmä, jossa on yli 17000 jäsentä).
Yksi koulukulttuurin muutoksen taustalla vaikuttavista tekijöistä on se, että suomalaiset lapset eivät viihdy koulussa. Kuten professori Jouni Välijärven uusin selvitys kuvaa tilannetta, ”koulussa ei viihdytä, oppimistulokset laskevat ja yhä useampi uhkaa pudota kyydistä” (Yle 8.8.2016).
”Eriarvoistuva peruskoulu lisää selvityksen mukaan myös nuorten syrjäytymisriskiä – jokaisesta suomalaisesta ikäluokasta jopa 10 000 nuorta on syrjäytymisvaarassa, vaarassa jäädä ilman jatkokoulutuspaikkaa. Syynä ovat ennen muuta puutteet perusosaamisessa, lukemisessa, laskemisessa ja opiskelutaidoissa.” (Yle 8.8.2016)
Antaako uusi opetussuunnitelma enemmän tilaa perustaitojen ja opiskelutaitojen opettamiselle? Entä tuleeko uuden opsin mukaisesti toteutettu opetus lisäämään koulussa viihtymistä ja tuottamaan enemmän oppimisen iloa? Tämä jää tietysti nähtäväksi, mutta usko uudistuksen mukanaan tuomiin positiivisiin seurauksiin on vahva. Uusi opetussuunnitelma nojautuu oppimiskäsitykseen, joka nostaa oppilaan ja oppijayhteisön keskiöön. Uuden opetussuunnitelman mukainen pedagogiikka tukee oppijoiden luovaa; yksilöllistä ja yhteistöllistä oppimista ja tiedon rakentamista, ja liittää tunteet kiinteästi osaksi oppimista. Oppiminen on kokonaisvaltaista; kielellistä, kehollista, kokemuksellista (POPS 2014).
Opetussuunnitelman perusteissa puhutaan oppimisen ilosta, oivaltamisen ilosta sekä onnistumisen kokemuksista, joita erilaiset oppilaita osallistavat työtavat (toiminnalliset, kokeelliset, pelilliset, leikilliset jne.) voivat tukea (POPS 2014). Sen sijaan, että oppilaat nähdään vain tiedon kuluttajina, heidät nähdään myös aktiivisina tiedon tuottajina, oppijoina, jotka voivat toimia aloitteellisesti, tehdä päätöksiä ja ottaa vastuuta (Krokfors ym., 2016). Opetussuunnitelman perusteissa sanotaan:
Opetussuunnitelman perusteet on laadittu perustuen oppimiskäsitykseen, jonka mukaan oppilas on aktiivinen toimija. Hän oppii asettamaan tavoitteita ja ratkaisemaan ongelmia sekä itsenäisesti että yhdessä muiden kanssa. Oppiminen on erottamaton osa yksilön ihmisenä kasvua ja yhteisön hyvän elämän rakentamista. Kieli, kehollisuus ja eri aistien käyttö ovat ajattelun ja oppimisen kannalta olennaisia. Uusien tietojen ja taitojen oppimisen rinnalla oppilas oppii reflektoimaan oppimistaan, kokemuksiaan ja tunteitaan. Myönteiset tunnekokemukset, oppimisen ilo ja uutta luova toiminta edistävät oppimista ja innostavat kehittämään omaa osaamista.
Rantala (2008) on tutkinut oppimisen iloa omassa luokassaan ja hänen mukaansa kouluympäristö, joka näkee lapsen oppivana ja aktiivisena toimijana, luo oppimisen ilolle suotuisat olosuhteet. Vaikka olen aikaisemmissa tutkimuksissani hieman sivunnut käsitettä oppimisen ilo (joy of learning), jäin Tsekin matkan jälkeen jälleen miettimään sitä, miten ja mistä oppimisen ilo uusissa oppimisympäristöissä rakentuu. Heräsi valtava innostus jatkaa leikillisiin ja pelillisiin oppimisympäristöihin liittyvää tutkimusta oppimisen ilon näkökulmasta uuden opetussuunnitelman mukaisessa opetuksessa. Oppimisen ilo voidaan ymmärtää polveilevana ja monipuolisena ilmiönä, jota Rantala luonnehtii seuraavasti:
- Oppimisen ilo syntyy tilanteessa, jossa tehtävä ja tekijä kohtaavat toisensa
- Oppimisen ilo viihtyy vapaudessa
- Oppimisen ilo ei viihdy kiireessä
- Oppimisen ilo on usein yhteistä iloa
- Oppimisen ilo ei kuuntele pitkiä puheita
- Oppimisen ilo rakentuu oppilaan osaamiselle
Ihmisenä kasvaminen ja laaja-alainen osaaminen
Tsekin matkalla oli hienointa saada tutustua kansainvälisesti palkittuun, irlantilaiseen, Cyril Mooney -nimiseen iäkkääseen nunnaan, joka otti elämäntehtäväkseen Intian katulasten kouluttamisen ja loi ohjelman, jolla jokaiselle tarjottiin mahdollisuus oppimiseen ja oppimisen iloon. Sisar Mooneyn elämäntyöstä on tehty myös dokumenttielokuva Sit Beside Me, joka kertoo liikuttavalla tavalla välittämisestä sekä opettamisen ja opiskelun synnyttämästä ilosta. Köyhissä olosuhteissa yksinkertaisilla oppimismenetelmillä ja vertaisopettamisella syntyi oppimisen iloa, jonka pohjalta saattoi rakentua henkilökohtainen kiinnostus oppimiseen ja tietoon, ja samalla mahdollisuus omien vahvuuksien löytämiseen ja ihmisenä kasvamiseen. Sisar Mooney oli täynnä rakkautta ja viisautta, sisäistä rauhaa ja karismaa. Oli helppo uskoa hänen kykyynsä kohdata jokainen lapsi ensisijaisesti ihmisenä ja onnistua luomaan oppimisen ilolle suotuisia oppimisympäristöjä.
Suomessa lasten osaamisen erot ovat kasvaneet alueittain ja väestöryhmittäin (Yle 8.8.2016). Välijärvi korostaakin, että ”juuri koulu on paikka ottaa varttuvasta ihmisestä koppi ennen elämän suuria valintoja ja jatko-opintoihin ohjautumista, siksi juuri siellä on pantava toimeksi.” Uusi opetussuunnitelma velvoittaa laaja-alaisen osaamisen kehittämiseen, mikä tukee ihmisenä kasvamista ja rohkaisee oppilaita tunnistamaan oma erityislaatuisuutensa, omat vahvuutensa ja kehittymismahdollisuutensa eri osaamisen alueilla (Halinen & Jääskeläinen, 2015). Halinen ja Jääskeläinen kirjoittavat, että laaja-alaisen osaamisen kehittämisen tarve liittyy kansainvälisen keskustelun myötä syntyneeseen yksimielisyyteen siitä, että perinteisesti oppiaineittain jäsennetyt tavoitteet eivät riitä ohjaamaan koulutyötä ja tukemaan oppilaiden kokonaisvaltaista kehitystä, vaan tiedonalakohtaisen osaamisen lisäksi opetuksessa ja oppimisessa tavoitellaan yksittäisiä oppiaineita laajempia, yhteiskunnassa ja työelämässä tarvittavia osaamisalueita eli kompetensseja (21st century skills; esim. Binkley et al., 2012; key competences; European Parliament and the Council of the European Union).
Laaja-alaisella osaamisella viitataan opetussuunnitelmassa tietojen, taitojen, arvojen, asenteiden ja tahdon muodostamaan kokonaisuuteen. Laaja-alaisen osaamisen alueita ovat esimerkiksi ajattelu ja oppimaan oppiminen; tieto- ja viestintäteknologinen osaaminen; ja osallistuminen, vaikuttaminen ja kestävän tulevaisuuden rakentaminen (Halinen & Jääskeläinen, 2015; POPS 2014.). Yhdessä tekeminen ja oppimisen ilo ovat tärkeässä roolissa muun muassa tieto- ja viestintäteknologisen osaamisen kehittämisessä, mitä tukee se, että oppilailla on aikaa ja tilaa omille kysymyksille, keskustelulle, ideoille, ja ongelmaratkaisuille. Laaja-alaisen osaamisen kehittämisessä painopisteen tulisikin siirtyä mitä-kysymyksistä miten- ja miksi-kysymyksiin. (Halinen & Jääskeläinen, 2015.)
Laaja-alaista osaamista edistävänä keskeisenä työvälineenä opsissa määritellään monialaiset oppimiskokonaisuudet, mikä haastaa oppikirjalähtöisyyden, tiedon toistamisen, opetuksen sisältökeskeisyyden, tiedon esittämisen pilkottuna ja tiedonalalähtöisyyden (Halinen & Jääskeläinen, 2015; Kangas, Kopisto & Krokfors, 2015). Monialaisten oppimiskokonaisuuksien järjestäminen edellyttääkin oppiainerajojen ylittämistä (Cantell, 2015). Halinen ja Jääskeläinen (2015) kirjoittavat, että uusi opetussuunnitelma edellyttää opettajilta rohkeutta irrottautua oppiainejakoisuudesta ja kokeilla uudenlaisia työskentelytapoja. Myös Opetus- ja kulttuuriministeriön Uudet oppimisympäristöt -kärkihankkeen työpajassa 16.5.2016 peräänkuulutettiin kouluihin kokeilukulttuuria, jossa rohkeasti kehitetään yhdessä uusia käytäntöjä ja toimintatapoja.
Yhdessä luovasti oppien
On ymmärrettävää, että uusi opetussuunnitelma ja sen myötä uudet mahdollisuudet ja haasteet yhtä aikaa innostavat ja huolestuttavat, vaikka kysymys ei olisikaan mistään aivan järisyttävästä uudistamisesta. Esimerkiksi viime vuosisadalla progressiivisen pedagogiikan yleistyessä alettiin opetukseen kaivata metodeja, jotka yhdistävät koulutyön oppilaiden muuhun elämään (esim. Dewey, 1957; Salo, 1937). Uusi opetussuunnitelma luo koulutyöhön paljon kuitenkin uuttakin, johon muutos faktapainotteisesta opettamisesta kohti taitojen opettamista, uudet digitaaliset välineet ja pedagoginen yhteistyö koulun lähiympäristön kanssa tuovat oman lisänsä (Halinen & Jääskeläinen, 2015; Kangas, Kopisto & Krokfors, 2016). Voidaan kuitenkin ajatella, että leikillinen ja kokeileva oppiminen, joka usein tuottaa oppimisen iloa ja jossa on lupa myös epäonnistua, ei ole uuden opsin myötä vain oppilaiden etuoikeus. Myös opettajat ovat muutoksessa oppijoita ja kumpuilevia tunteita sisällään pitävän oppimisen ilon kanssakokijoita.
Vaikka tieto- ja viestintäteknologia ja digitaaliset välineet ovatkin mullistaneet oppimisen ja opiskelun mahdollisuuksia, on uuden opetussuunnitelman mukanaan tuomassa muutoksessa pohjimmiltaan kyse pedagogiikasta. Uutta pedagogiikkaa rakennetaan yhdessä, luovasti, oppien (ks. Krokfors ym., 2015). Omassa työssäni opettajana on ollut hienoa huomata, kuinka esimerkiksi jaettu asiantuntijuus ja kollegan kanssa yhteistyössä ideoitu ja rakennettu opetuskokonaisuus ja opetuksen toteuttaminen on paitsi innostava myös erittäin palkitsevaa. Yhdessä tehden ja kannustavassa ilmapiirissä on hauskempi olla luova, käyttää mielikuvitusta ja haastaa omaa osaamistaan, niin opettajana kuin oppilaana.
OKM:n rahoittamassa Koulu Kaikkialla-hankkeessa tehty Mennäänkö metsään? –video (2013) esittelee humoristisella tavalla oppimisympäristöihin ja opetussuunnitelmaan liittyviä keskeisiä ajatuksia.
- Binkley, M., Erstad, O., Herman, J., Raizen, S., Ripley, M.,Miller-Ricci, M. & Rumble, M. (2012). Defining twenty-first century skills. In P. Griffin, B. McGaw & E. Care (Eds.), Assessment and teaching of 21st century skills, Dordrecht: Springer, 17-66.
- Cantell, H. (2015). Ainejakoisuus ja monialainen eheyttäminen opetuksessa. Teoksessa H. Cantell (toim.) Näin rakennat monialaisia oppimiskokonaisuuksia. Juva: PS-kustannus, 11–15.
- Dewey, J. (1957). Koulu ja yhteiskunta. Helsinki: Otava.
- Halinen, I. & Jääskeläinen, L. (2015). Opetussuunnitelmauudistus 2016. Teoksessa H. Cantell (toim.) Näin rakennat monialaisia oppimiskokonaisuuksia. Juva: PS-kustannus, 19–35.
- Kangas, M., Kopisto, K. & Krokfors, L. (2016). Tulevaisuuden koulussa opitaan kaikkialla, yhdessä ja luovasti – elämää varten. Teoksessa H. Cantell & A. Kallioniemi (toim.). Kansankynttilä keinulaudalla. Miten tulevaisuudessa opitaan ja opetetaan? Juva: PS-Kustannus, 77–94.
- Kangas, M., Kopisto, K. & Krokfors, L. (2015). Eheyttäminen ja laajentuvat oppimisympäristöt. Teoksessa H. Cantell (toim.) Näin rakennat monialaisia oppimiskokonaisuuksia. Juva: PS-kustannus, 37–45.
- Krokfors, L., Kangas, M., Kopisto, K., Rikabi-Sukkari, L., Salo, L.& Vesterinen, O. (2015). Yhdessä. Luovasti. Oppien. Opetuksen ja oppimisen muutos 2016. Opettajankoulutuslaitos. Helsingin yliopisto.
- POPS (2014). Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2014. Vahvistettu 22.12.2014. Helsinki: Opetushallistus.
- Rantala, T. (2008). Oppimisen iloa etsimässä – Kokemuksen etnografiaa alkuopetuksessa. Acta Universitatis Lapponiensis 88. Lapin yliopisto. Kasvatustieteiden tiedekunta.
- Salo, A. (1937). Alakansakoulun opetussuunnitelma: kokonaisopetuksen periaatteen mukaan. Helsinki: Otava.
- Yle (2016). Selvitys: Oppilaat eriarvoistuvat ja osaamistulokset tippuvat – Professori perää peruskouluun mittavaa remonttia. (toimittaja Annika Rantanen 8.8.2016)