Pelien hyödyntäminen opetuksessa ei ole uusi asia. Noin puolet luokanopettajista käyttää erilaisia pelejä opetuksessaan, lähinnä kuitenkin oppituntien keventämiseen ja kertaamiseen sekä oppilaiden motivointiin ja eriyttämiseen (Nousiainen, 2013). Myös kokonainen koulupäivä voidaan valjastaa pelaamiseen. Lankojärven koulu otti kansallisen pelihaasteen (#pelihaaste) vastaan ja lähti ideoimaan koko koulupäivän kestävää pelipäivää. Pelipäivä liittyi Koulu Kaikkialla-hankkeen oppimisfestivaaleihin, johon koulu oli ilmoittautunut mukaan. Oppimisfestivaalien ideana on tukea ja kannustaa opettajia erilaisten toiminnallisten ja oppilaita osallistavien opetusmenetelmien kehittämisessä. Lankojärven koulun opettajat innostuivat peli-ideasta ja suunnittelivat yhdessä oppilaiden kanssa pelipäivän, jota vietettiin perjantaina 20.2.2015. Paikalla oli myös kaksi lehtitoimittajaa, jotka tekivät päivästä jutut alueellisiin lehtiin.

“Pelipäivän tarkoituksena on vahvistaa oppilaiden yhteisöllisyyttä, lisätä heidän yhteishenkeä, oppia uusia pelejä ja pelistä. Sekä tietenkin pitää hauskaa”, esitteli koulun opettaja pelipäivän tavoitteita lehtitoimittajalle (Vanha, 2015). Hän myös muistuttaa, että heidän koulussaan pelejä käytetään säännöllisesti, ja pelitunteja järjestetään tarpeen mukaan. Kokonaisia pelipäiviä koulussa ei oltu aiemmin pidetty.

Oppilaat pelasivat neljässä pisteessä erilaisia pelejä. Pelipisteet olivat 1) lasten itsensä suunnittelema aarteenmetsästyspeli koulun pihapiirissä, 2) liikunnallinen seikkailurata liikuntasalissa, sekä 3) lautapeli- ja 4) tietokonepelipisteet eri luokkatiloissa. Tietokonepelipisteessä oppilaat pelasivat verkossa olevaa Saarella-peliä.  Koulun oppilaat oli jaettu ryhmiin siten, että jokainen ryhmä pelasi yhdessä pisteessä yhden oppitunnin ajan. Jokaisessa ryhmässä oli eri-ikäisiä lapsia, jolloin  isommat saattoivat tarvittaessa opastaa pienempiä.

Pelipäivää oli mieluisa seurata ja lapset osallistuivat toimintaan aktiivisesti jokaisessa pelipisteessä. Osalla oppilaista posket hehkuivat punaisena liikuntasalissa temppuilusta. Toisilla oli nauru herkässä Junior Alias -sanaselityspelissä. Vaikka Saarella-peli oli lapsille uusi, osa peliryhmistä ryhtyi luontevasti yhteistyöhön ja alkoi sopia rooleja ja tehtäviä yhteisellä saarellaan. Ulkona aarteenmetsästyspelissä oppilaiden tehtävänä oli karttojen avulla etsiä maastosta merkkejä, aarteita, joita ympäristössä oli yhteensä 20. Liikuntasalissa jokainen ryhmä sai ensin rakentaa oman pelillisen radan, josta sekä pienten että isojen tuli suoriutua. Opettaja oli pannut merkille, että radalla “isommat oppilaat opastavat pienempiään” ja että “itse suunniteltu rata motivoi oppilaita” (Vanha, 2015).

Ilmapiiriä eri pelipisteissä voisi kuvata sanoilla: myönteinen, iloinen, keskittynyt, rauhallinen, kannustava ja innostunut. Keskustellessamme opettajien kanssa pelipäivästä he olivat ilahtuneita siitä, kuinka motivoituneita oppilaat olivat tekemiseen. Lapset myös esittelivät pelejä mielellään. Sen lisäksi, että he näyttivät olevan innostuneita, pelipäivä oli mielestäni onnistunut monesta muustakin syystä: päivä oli suunniteltu huolellisesti, oppilaat oli otettu mukaan suunnitteluun ja heille oli annettu vastuuta sen ideoimisesta ja toteuttamisesta; päivä oli organisoitu selkeästi ja pelipisteet sisälsivät monipuolisesti erilaista pelaamista. Pelipisteissä oli jokaiselle jotakin. Pelipisteillä opettajan ohjaamisen lisäksi myös vertaisoppimisella oli keskeinen sija. Kun puhutaan peleistä ja oppimisesta, joskus itse peliä enemmän oppimiseen voi vaikuttaa pelin tarjoamat vuorovaikutustilanteet ja muilta saatu tuki ja ohjaus (esim. Ke, 2008).

Lankojärven koulussa pelipäivä tarkoitti oppimisympäristön värittämistä yhdeksi päiväksi erilaisille peleille, pelillisyydelle ja leikillisyydelle. Peleihin liitetään helposti uhkakuvia ja ajatellaan, että ne vievät lasten elämästä liikaa aikaa, tai että ne syrjäyttävät liikunnan tai yhdessä olemisen ja tekemisen. Pelejä pitäisi kasvatuksen näkökulmasta tarkastella laajasti. Digitaaliset pelit voivat perustua yhteisöllisyydelle ja yhteiseen neuvotteluun. Pelit voivat olla myös “liikuttavia” ja jopa “osa terveellistä elämäntapaa”, kuten eräät pienet koululaiset olivat kirjoittaneet vanhemmilleen tarkoitettuun “mielenosoitukseen”. Kirjeellä lapset toivoivat itselleen yhtä kokonaista pelipäivää. Heidän mielestään pelaaminen on hauskaa (ks. kuva alla).

Lähteet ja kirjallisuutta:

Ke, F. (2008). A Qualitative Meta-Analysis of Computer Games as Learning Tools. Teoksessa Richard E. Ferdig. (toim.) Handbook of Research on Effective Electronic Gaming in Education. New York: Hershey, 1–32.

Krokfors, L., Kangas, M. & Kopisto, K. (toim.). Oppiminen pelissä. Pelit, pelillisyys ja leikillisyys opetuksessa. Tampere: Vastapaino Oy.

Nousiainen, T. (2013). Mikä saa käyttämään pelejä opetuksessa? Tuloksia opettajille suunnatusta kyselystä. Teoksessa Lauri Pirkkalainen & Petri Lounaskorpi (toim.) Löytöretkillä toisessa maailmassa 2. 

Vanha, T. (2015). Koulu voi olla kaikkialla. Lapin Kansa 21.2.2015.