Oppimisympäristöjen kehittäminen ja siihen liittyvä tutkimus on yhä enemmän tieteiden rajat ylittää. Fraser (1998) on määritellyt oppimisympäristön sosiaalisena, psykologisena ja pedagogisena kontekstina, jossa oppiminen tapahtuu ja joka vaikuttaa oppijan osaamiseen ja asenteisiin. Tämä määritelmä ei ole enää riittävä, sillä fyysinen ja digitaalinen oppimisympäristö ovat yhtä lailla tärkeitä määriteltäessä koulua oppimisympäristönä. “Oppiminen liittyy aina myös tiloihin ja paikkoihin” (Staffans ym., 2010, 109). Hienona esimerkkinä on ollut Tuonelan koulun saneerausprosessi, jossa otettiin huomioon koulussa toimivien toiveita ja ajatuksia, eli suunnitteluprosesseihin osallistettiin niin opettajia ja oppilaita, kuin oppilaiden vanhempia. Koulun toimintakulttuuria kehitettiin yhteisöllisemmäksi niin, että fyysiset tilat vastaavat sekä ajankohtaista käsitystä oppimisesta että perusopetuksen opetussuunnitelman perusteiden (OPS2014) tavoitteita.

Yhtenä aikaansa edellä olevista kansallisista oppimisympäristöjen kehittämiseen liittyvistä hankkeista Suomessa on ollut kolmen yliopiston (Lapin yliopisto, Helsingin yliopisto ja Aalto yliopisto) yhteishanke, InnoSchool – Tulevaisuuden koulun innovatiiviset konseptit – jossa vuosina 2007-2010 yhdistettiin koulun kehittämiseen sekä liiketaloustieteen, arkkitehtuurin, kasvatustieteen ja mediakasvatuksen näkökulmia. Tekes-rahoitteisen hankkeen keskeinen ajatus oli jatkaa kullakin tieteen alalla aloitettua kiinnostusta kehittää tulevaisuuden koulusta konsepti, joka voisi olla “kehitettävissä innovaatioksi ja ehkä tulevaisuudessa myös vientituotteeksi” (Smeds, Krokfors, Ruokamo & Staffans, 2010, s. 5).  Hankkeen tuotoksena syntyi tieteiden rajoja ylittävä näkemys siitä, mihin suuntaan koulun arkkitehtuuria, tiloja ja pedagogiikka tulisi kehittää, jotta koulu vastaisi vallalla olevaan käsitykseen oppimisesta ja oppimisympäristöistä. Tuotoksena syntyi myös käsitys, että oppimisen tiloja ja pedagogiikkaa on rakennettava käsi kädessä. Kirjaa voit lukea täältä.

Erään porvoolaiskoulun arkkitehtuurin kurssi on yksi lukuisista  esimerkeistä siitä, miten voidaan opiskella mielekkäästi ja luovasti erilaisissa oppimisympäristöissä. Kurssin aikana oppilaat tutkivat Citynomadi-sovelluksen avulla tuhoutunutta Gammelbackan kartanoaluetta ja saivat mahdollisuuden eläytyä monin tavoin paikan historiaan ja sen arkkitehtuuriin. Oppilaat työskentelivät tiimeissä, kulkivat maastossa mobiilikarttojen avulla ja ottivat sieltä valokuvia näyttelyä varten, jonka he itse suunnittelivat ja toteuttivat paikalliseen kirjastoon. Kuvien ottamiseen oppilaat käyttivät omia kännyköitään, joihin oli asennettu löytöretkeilyyn tarvittava mobiilisovellus.

Vaikka kurssin ensisijaisena tavoitteena oli tutustua paikalliseen rakennushistoriaan, voi sen nähdä palvelleen myös kuvataiteen ja maantieteen sisältöjä sekä erilaisia laaja-alaisen osaamisen taitojen kuten osallistumisen ja vuorovaikutustaitojen kehittymistä. Pedagogiikka ja erilaiset oppimisen tilat kohtasivat.

Lähteet:

Fraser, B. J. (1998). The birth of a new journal: Editor’s introduction. Learning Environments Research, 1,1–5.

Krokfors, L., Kangas, M., Kopisto, K., Rikabi-Sukkari, L., Salo, L.& Vesterinen, O. (2015). Yhdessä. Luovasti. Oppien. Opetuksen ja oppimisen muutos 2016. Opettajankoulutuslaitos. Helsingin yliopisto. http://urn.fi/URN:NBN:fi:hulib-201510223765

Staffans, A., Hyvärinen, R., Kangas, M. Turkko, A. (2011). Koulut oppimisen ympäristöinä. Teoksessa R. Smeds, L. Krokfors, H. Ruokamo & A. Staffans (toim.) InnoSchool – Välittävä koulu. Oppimisen verkostot, ympäristöt ja pedagogiikka. SimLab Report Series 31. Espoo: Painotalo Casper Oy, 107-123.

Smeds, R., Krokfors, L., Ruokamo. H. & Staffans, A. (toim.) InnoSchool – Välittävä koulu. Oppimisen verkostot, ympäristöt ja pedagogiikka. SimLab Report Series 31. Espoo: Painotalo Casper Oy, 107-123.