Tänä päivänä kasvatustieteen kentällä ajatellaan, että opetuksen on lähdettävä ulos luokkahuoneesta. ”Opetus ei enää voi junnata neljän seinän sisällä”, eräs opettaja kuvaa. Puhutaan oppimisympäristöjen avautumisesta. Kun vuonna 2004 keräsin väitöskirjaani varten tutkimusaineistoa viidestä peruskoulusta ja kysyin oppilailta, millaisessa koulussa he haluaisivat opiskella, yksi teema liittyi luontoon. Oppilaat toivoivat kouluun puutarhoja ja kasvimaita, joita he voisivat koulupäivän aikana hoitaa (Kangas, 2007).
Kasvatustieteen valossa ajatus luonnossa opiskelemisesta ja kasvimaan hoidosta ei ole uusi (Desmond, Grieshop & Subramaniam, 2004). Esimerkiksi monet vaihtoehtopedagogit kuten John Dewey (1859-1952), Maria Montessori (1870-1952) ja Friedrich Fröbel (1782-1852) puhuivat oppilaiden osallistumisen ja luontokokemusten puolesta. Viime vuosina opetuksen kentällä on alettu kehittää oppimisen muotoja, joihin yhdistyy toimintaa koulun ulkopuolisissa ympäristöissä. Oppilaat osallistuvat osana koulunkäyntiään esimerkiksi maanviljelyyn tai sadonkorjuuseen kyläyhteisössään tai hoitavat yhdessä koulun kasvimaata (esim. Alppi & Mantila-Savolainen, 2010; Yamazumi, 2014).
Keväällä 2012 keräsimme Koulu Kaikkialla –hankkeessa tutkimusaineiston koulusta, jossa kasvimaan hoitaminen kuuluu koulun jokavuotiseen traditioon. Kasvimaan hoitaminen eri vaiheineen tarjosi oppilaille oppimisympäristön, jossa lähdettiin ulos luokkahuoneesta ja opiskeltiin ”kädet mullassa”.
Oppilaat kompostiaineksen kimpussa kasvimaalla
Tutkimuksemme liittyi projektiin, jossa oppilaat olivat itse suunnitelleet ja muokanneet kasvimaan kylvökuntoon, sekä kylväneet siihen kukkien ja kasvisten siemenet. Analysoidessamme videoaineistoamme havaitsimme, että keväinen kasvimaaprojekti oli mitä mainioin esimerkki yhteisöllisestä ja lasten toimijuutta tukevasta oppimisesta. Oppilaille annettiin vastuuta, he sitoutuivat työhönsä ja myös ottivat yhdessä työstään vastuuta. Opettajan rooli projektin aikana oli keskeinen. Hän antoi oppilaille tilaa osallistua ja tehdä aloitteita, ja opasti ja neuvoi tarvittaessa. (Kangas ym. 2014).
Viljeleminen osana luovia oppimisen käytäntöjä
Yamazumi (2014) on kollegoineen tutkinut Japanissa oppijayhteisöjä, joissa oppilaat ja kylän viljelijät ovat toimineet yhteistyössä lasten toimijuuden (agency) tukemiseksi. Esimerkiksi From Seed to Table -projektissa oppilaiden tavoitteena oli opiskella luomuruoan tuotantoa, ekologista viljelyä ja ruoan laittoa siten, että he itse ensin viljelivät raaka-aineet, korjasivat sadon ja valmistivat sitten raaka-aineista ruokaa. Yamazumi puhuu hybrideistä innovaatioista (hybrid educational innovations), silloin kun perinteisiä koulun ja koulun ulkopuolisen rajoja rikotaan. Hän korostaa luovuuden osuutta tällaisissa oppimisympäristöissä. Lisäksi hän nojaa Lev Vykotskyn ajatukseen koulusta: ”School is an organization where children participate in the life that surrounds them” (ks. Vygotsky, 1994, 24). Tässä mielessä oppimisympäristöjen avautuminen viittaa lapsen koko elinympäristön huomioon ottamiseen opetuksen suunnittelussa. Maaseutukoulussa se voi tarkoittaa sitä, että puutarhan tai kasvimaan hoito nähdään osana lasten elämää.
Kasvimaan pitämiseen voi liittää monia opetuksellisia tavoitteita ja arvoja. Kasvimaapuuhissa oppilaat oppivat luonnon ja sen prosessien tuntemusta ja kestävän arjen sisältöjä, sekä esimerkiksi luovaa ajattelua ja tiimityön taitoja. Tutkimusten mukaan kasvimaatoiminta ei palvele pelkästään oppilaita, vaan tukee parhaimmillaan koko yhteisön oppimista (Yamazumi, 2014).
Lähteet
Alppi, A. & Mantila-Savolainen, S. 2010. (toim.). Ympäristökasvatusta! Lähde mukaan Mahnalan vuoteen – kestävää kehitystä edistävää kasvatusta koulun arjessa. Hämeenkyrö: Ekiteki Oy.
Desmond, D., Grieshop, J., & Subramaniam, A. (2004). Revisiting Garden-based Learning in Basic Education. Rome: Food and Agriculture Organization of the UnitedNations.
Kangas, M. (2007). Toiveiden koulu lasten silmin – peruskoululaisten näkemyksiä mielekkäästä oppimisympäristöstä. Teoksessa P. Hyvönen, M. Kangas, A. Kultima & S. Latva (toim.) Let’s Play – Tutkimuksia leikillisistä oppimisympäristöistä. Lapin yliopiston kasvatustieteellisiä raportteja 2. Rovaniemi: Lapin yliopistopaino.
Kangas, M., Vesterinen, O., Lipponen, L., Kopisto, K., Salo, L. & Krokfors, L. (2014). Students’ Agency in an Out-of-Classroom Settings: Acting Accountably in a Gardening Project. Learning, Culture and Social Interaction. Available here.
Vygotsky, L. (1994). Principles of social education for deaf and dump children in Russia. In R. Van deer veer & J. Valsiner (Eds.) The Vygotsky reader (pp. 19-26). Oxford: Blackwell.
Yamazumi, K. (2014). Beyond traditional school learning: fostering agency and collective creativity in hybrid educational activities. In A. Sannino & V. Ellis (Eds.) Learning and collective creativity: Activity-theoretical and sociocultural studies. New York: Routledge.