Törmäsin alkuvuodesta kiinnostavaan koulu-caseen, Tukholmassa toimivaan Vittra Telefonplan –kouluun, sen kiinnostavaan arkkitehtuuriin ja tapaan tukea opetuksessa oppilaiden digitaalisten taitojen, luovuuden ja yhteistyötaitojen kehittymistä. Tällä viikolla sain mahdollisuuden tutustua Koulu Kaikkialla –hankkeen tiimin kanssa tähän innostavaan kouluun, mikä herättikin lisää ajatuksia siitä, kuinka tiloilla ja oppilaskeskeisellä pedagogiikalla voi tukea osallistavaa oppimisen kulttuuria. Toiminta koulussa perustuu opettajien yhteistyöhön, hauskojen arkkitehtuuristen ratkaisujen hyödyntämiseen ja luovuutta tukevaan pedagogiseen viitekehykseen.

Näkymä koulun sisältä

Koulun tiloissa on vain vähän seiniä. Ison tilan sivuilla on muutamia ovellisia ja isoilla ikkunoilla varustettuja luokkia ja tiloja, joista yksi on mm. tanssitila. Yhteisen ison tilan paikat on nimetty sen mukaan, millaista toimintaa ne tukevat:

• ”The Cave” tarjoaa tilan intensiiviseen ja omaa rauhaa vaativaan työskentelyyn. Se on punaiseksi verhottu luola, jonka seinällä oli iso näyttöruutu ja jonne mahtuu yhtä aikaa työskentelemään kymmenkunta oppilasta.
• ”The Lab” on tutkivaan, leikilliseen ja käytännön kokeiluja varten rakennettu tila.
• ”The Camp Fire” tarjoaa paikan ryhmässä työskentelyyn.
• ”The Watering Hole” edustaa kohtaamista ja spontaanisuutta.
• ”The Showoff” on paikka, jossa voi jakaa keksintöjään ja esitellä tuotoksiaan.

Vierailun aikana sain tilaisuuden kuljeskella vapaastii koulun tiloissa ja haastatella oppilaita. Lähes jokainen oppilas työskenteli joko läppärillä tai iPadillä, yksin tai yhdessä. Eräs oppilas istui tuolilla läppäri sylissä ja katseli musiikkivideota ja etsi siihen sanoja. Hän oli musiikin tunnilla. Kaksi muuta oppilasta löysin pienestä viehättävästä puumateriaalein verhotusta huoneesta, jossa oli yksi korkea pöytä ja pari jakkaraa. Tytöt opiskelivat matematiikkaa ja harjoittelivat laskuja pelin avulla. Kirjat olivat myös auki pöydällä. Kaksi oppilasta työskenteli hauskasti muotoillussa pehmustetussa työtilassa.

Koulussa vieraillessa tuli elävästi mieleen ensimmäiset tutkimusaineiston keruut leikillisiin oppimisympäristöihin liittyen. Kun pyysimme esikoululaisia ideoimaan omia toiveiden leikkiympäristöjään, niistä löytyi paikkoja yhteiseen tekemiseen, mutta myös ”piilopaikkoja”, joihin saattoi mennä puuhailemaan omassa rauhassa (esim. Hyvönen & Kangas, 2007). Myös InnoSchool-hankkeessa tehty tutkimus osoitti, että nuorten unelmien luokat sisältävät innovatiivisten tilaratkaisujen lisäksi pienempiä tiloja, kuten telttoja tai mökkejä (Teräväinen & Staffans, 2011). Vaikka Vittra Telefonplan –koulu muodostui pääasiassa isosta oppimisen tilasta, se kuitenkin tarjosi yksityisiä ja pieniä tiloja, joissa ”saattoi rauhassa keskittyä parin kanssa työskentelyyn”, kuten matematiikkaa opiskelevat tytöt kuvailivat.

Koulussa on rakennettu uutta toimintakulttuuria parisen vuotta. Avainasemassa ovat niin sanottujen 2000-luvun taitojen, kuten luovan ajattelun ja ongelmanratkaisutaitojen kehittäminen. Ideana on, että opetus (ja myös arviointi) perustuu neljän ulottuvuuteen, jotka ovat sisältötieto, yhteisöllisyys, luovuus ja digitaalinen kompetenssi. Jokaisessa ulottuvuudessa edetään kohti kehittyneempiä tasoja. Videot, videokamerat ja erilaiset pelisovellukset näyttivät olevan kiinteä osa koulupäivää. Rehtori pitääkin tärkeänä sitä, että koulu avautuu ympäröivään yhteiskuntaan digitaalisen median kautta ja oppilailla on mahdollisuus hyödyntää oppimisessaan laajasti digitaalisen ympäristön tarjoamia mahdollisuuksia. Pedagogisessa mielessä voidaan puhua rajoja ylittävän oppimisen tukemisesta (esim. Akkerman ja Bakker, 2011). Vittra Telefonplanin pedagogiikka näyttää perustuvan monin tavoin rajojen ylittämiseen. Se näkyy myös oppiaineiden integroimisena ja uusien käytänteiden kehittämisenä koulun pedagogisen mallin ulottuvuuksien välille.

Rehtorin mukaan hänen tärkein tehtävänsä on innostaa ja tukea opettajia toimintakulttuurin kehittämisessä ja ylläpitämisessä. Oli rohkaisevaa kuulla, kuinka opettajien tunteet kahden ensimmäisen vuoden aikana olivat vaihdelleet  innostuksesta ja yrittämisestä jopa turhautumiseen ja epätoivoon, ja kuinka he itse olivat lopulta ottaneet uuden roolin, oppijan roolin muutoksessa. Rehtori korostikin, että opettajan oma oppiminen on avain koulun kehittämiseen ja ympäristön tarjoamien pedagogisten mahdollisuuksien oivaltamiseen.

Lisää tietoa Vittra Telefonplanista: VIDEO

Lähteet:

Akkerman, S. & Bakker,  A. (2011). Boundary Crossing and Boundary Objects. Review of Educational Research, 81, 132–169.

Hyvönen, P. & Kangas, M. (2007). From bogey mountains to funny houses: Children’s desires for play environment. Australian Journal of Early Childhood, 32 (3), 39–4.

Teräväinen, H. & Staffans, A. (2011). Unelmien luokkahuone. Teoksessa R. Smeds, L. Krokfors, H. Ruokamo & A. Staffans (toim.) InnoSchool – Välittävä koulu. Oppimisen verkostot, ympäristöt ja pedagogiikka. SimLab Report Series 31. Espoo: Painotalo Casper Oy, 170–179.